Ennätinpä viimeinkin sushilounaalle korttelin toiselle puolelle. Etenkin kun olen toiseksi viimeistä viikkoa töissä nykyisessä paikassa. Veikkaan, ettei sushia pahemmin löydy uuden työpaikan lähettyviltä.

Sushibar (viehättävän paikan nimi) on varsin moderni ja täynnä Marimekon astioita. Sopii hyvin teemaan. Lautanen on tuloillaan vasta pöytään, niin toivottavasti sushipalat ovat myös herkkua.

Talvinen maisema Pohjois-Haagassa.

Jono Ultra Braan paluukeikalle / Haaviston tukikonserttiin vetää tuskallisen hitaasti. Nettisivutkin on jumissa. On vain luotettava, että lippuja on jäljellä kun pääsen tiskille saakka.

Jännä havainto; vanhaa kunnon Tsingtao olutta löytyy Varkauden Prismasta. Varsin eksoottista ja muistoja herättävää.

Huurteinen syysaamu. Bussissa raikaa etnomusiikki. Voisiko perjantai paremmin alkaa?

Lauantaista muodostui matkavapaapäivä. Kaivoin pitkästä aikaa kameran esiin, ja lähdin kaupungille. Muutaman otoksen latasin flickr albumiin.

Nyt on kolmipäiväiset messut Kölnissä messuiltu. Kolme suurta hallia täynnä liikunta- ja urheilualan yrityksiä ja muita tahoja. Messut olivat suoraan sanottuna valtavat. Viikon reissu, joka alkoi pari päiväisellä messuosaston rakentamisella, olisi nyt melkein päätöksessään. Jäljellä olisi enää messuosaston purkaminen, ja pakkaaminen autoon, joka lähtee pian kohti koto-Suomea.

Yllättävän paljon messuosastoja rakennettiin paikanpäällä kuin taloja. Meidän osastomme oli mallia ilmava, ja vaikka neliöitä kertyi reilut 60, saatiin koko osasto tehtyä alumiinitolppia ja kankaita käyttäen. Monilla suuren rahan osastoillta kaikki seinät rakennettiin paikan päällä, pintoja maalailtiin ja osastoja kalustettiin viimeistä päivää. Yläkerran osastoilla lähes jokaisessa oli täydet A-oikeuksilla varustettu baari, jonne kutsu- ja messuvieraat jämähtivät istuskelemaan. Monille yrityksille messut olivat käytännössä asiakas- ja jälleenmyyjäpäivät, jonne kaikki kutsuttiin saman katon alle viihtymään.

Kahden vuoden päästä sitten uudestaan.